ei sillä oo väliä

kelailet turhuuksia
vaikka päivät etenevät
koneet käyvät
ystävyydet muodostuvat
ja sinä himassa räpläämässä tiedostoja
ota se vitun kitara käteen ja soita meille laulu
pillerit naamaan, hodarit huuleen
ja turpa kiinni vaikka haluat huutaa
istut kahviloissa, runoja kirjoitellen
mimmit tuijottaa ruutuja ja kuuntelevat disko biittejä
viikonloput mielessä, söpöt kundit ja ihanat kikatukset
muistutat itsellesi myötätunnon voimasta
lisää teetä sossu rahoilla
haluun kahvii ja pizzaa ja bissee
en jaksa enää tätä streittari laiffia
olen kiero kuin korkkiruuvi kaaoksen suussa
kevät allergiat ja masennukset ja hermorata ongelmat
missä on jumala, missä on jeesus, missä on bukowski
tää loppuu kaikki kohta
kohta on aikajana, jolle polvistumme
tunnet tulipalon jossain siellä vai onko sekin pelkkä idea
paskat vanhat kitarat lepää seiniä vasten
pölyhiukkaset tanssii jossain pimeydessä
lauantai aamupäivä
katot luontodokkaria kaupungeista
tajuut et luonto on oikeastaan kaikki mikä on mahdollista
jokainen hetki
jokainen ajatus
jokainen viha
vanhat frendit unohtaneet kuka olet
ei ne koskaa tajunneet koska et itsekään tajua mitään mistään
kaikki on osa tätä samaa kaunista sotkua
päätät tehdä suomenkielisen levyn
kaikki peliin
maksat kulut krypto voitoilla
ota poika homma haltuun
kuolet sitten milloin kuolet
mutta ei ainakaan näin
porkkanoita yksin kindlen ääressä
simfoniat jyrisee sielun uumenissa
fuck that shit
mä oon simfonia
ja on aika aloittaa performanssi
näyttää hampaani
tervetulua takaisin
ollaankin odetettu sua