hmmm…
Luonto teoriassani on pieni kompastuskivi, joka on syy ottaa huomioon.
Jos ‘kaikki’ on luontoa niin kaikki on sitten myös luonnollista. Jopa muovi ja naisten lehdet. Tai raiskaus. murha, sota, ydinpommi, jne. Kaikki paha ja turha siis…
Mutta toisaalta, jos joku idea on jonkun mielestä epämiellyttävä ei tarkoita sitä ettei se olisi totta. Luonto tai luonnollisuus on vain sanoja. Elämme todellisuudessa ja sekin on vain sana ja idea. Oikeastaan olemme todellisuus. Olemme luonto. Olemme totuus. Erottelu on vain mielessämme.
Totuuden (tai luonnon) julmuudesta voidaan olla myös eri mieltä. Tämä ‘julmuus’ käsite on kysymys moraalista eli mikä on oikein ja väärin. Ja oikea/vääräkin on vain ideoita eikä siis viittaa mihinkään konkreettiseen. Kysymys on siis mitä tarkoitetaan tietyillä käsitteillä. Ihmiset lokeroi asioita… kategorisoi, ja näin on kehittänyt kieliä joilla kommunikoimme ja ajattelemme. Jotkut sanat viittaavat oikeisiin objekteihin, jotka ovat havaittavissa. On myös valtavasti sanoja, jotka ovat pelkkiä ideioita eikä viittaa yhtään mihinkään. Tieteellinen metodi on kätevä tapa selvittää maailmaa ympärillämme. Vaikka moraali on mahdollisesti kiistanalaista, syy/seuraus suhde ei ole.
Luontohan on karua peliä ja taistelua. Se ei todellakaan ole mikään disney happy end juttu. Tämä on harhaluuloa. Ollaan oivallettu tapa, jolla suojellaan itseämme luonnolta ja näin on syntynyt tämä hienostunut ympäristömme, jossa elämme. Olen sitä mieltä, että tällä kaikella mukavuudella on kuitenkin hintansa. Mutta se on silti luonnollista. Viisasta? Ei välttämättä.
Elämä on suuri tragedia tavallaan. Mutta tämä myös tekee mielestäni elämästä uskomattoman kauniin kun tajuaa sen mahtavuuden. Tämän kauneuden ja mahtavuuden kokeminen on se suurin rakkaus, josta saamme vain esimakua esim. romanttisten suhteiden tai vaikkapa taiteen kautta. On kuitenkin osattava katsoa maailmaa kielen ja ideoiden (ts. mielemme) tuonne puolen. Nähdä se niin kuin se oikeasti on.
Mitä oot mieltä?