hellou taas.
taas.
se alkoi jo monta viikkoo sitten.
tämä hulluus.
blues demonit.
emmä tiiä mikä tää on.
olen riivattu.
lopetin kaikki sokerit ja alkoholit ja voit ja öljyt ja aloitin joogat ja meditaatiot jo vuokrasin tän kämpän ja aloitin kursseja netissä ja luin kirjoja ja katoin sarjoja ja kävelin paljon ja soitin skebaa ja pidin huolta itsestäni ja söin masennus lääkkeitä ja ajattelin okei nyt vihdoinkin mulla on OTE tästä hommasta.
mutta ei.
ei toiminut.
Ei mikään toimi tai auta.
Mä vaan oon tällainen kun oon.
Jotenkin tuntuu nyt et toi oli kaikki joku matka ja nyt olen taas kotona.
Nyt olen taas minä.
Aika rankkaa tää on välillä kun koko ajan oon eri ihminen vaikka ehkä oon kuitenkin koko ajan tämä sama vaikka kokeilen eri roolileikkejä ym.
Perjantai ilta.
Nyt jos olis rahaa niin laittaisin puvun päälle ja menisin vetää kunnon kännit. Strippibaarin ja putkan kautta kotiin taksilla ja miksei pitsa siitä mukaan.
Huomenna belgian f1 kisa. Ferrarit näyttää vahvoilta.
Ainakin mulla on vielä nämä sanat.
Tämä kirja.
Yksi kirjain kerrallaan, en tiedä tuleeko tästä koskaan mistään ikinä mitään.
On sellainen tyhjyys joka täyttää tän tyypin. Olen joku kummitus tässä kehossa.
New Orleans.
Muutan sinne.
Kohtaan hurrikaanit ja painin aligaattorien kanssa.
Haluan löytää voodoo jazz kulttuurin juuret.
Haluan tuntee sen sykkeen taas.
Haluan soittaa siellä kaduille köyhän viikingin bluesit.
Haluan mennä naimisiin ameriikkalaisen taiteilijan kanssa ja elää motelleissä ja ajaa tuhatta ja sataa karkuun FBI:ltä ja meksikoon karibialle ja juoda kookos mehua ja käydä moikkaamassa Pakoa.
Aloitan uuden kartellin.
Mun huumetta ei voita kukaan.
MAPE THE FUCKING SNAKE!