Joo luultavasti itse aiheutin sen tilanteen. Olin liian kännissä ja silloin käyttäydyn useasti niin ettei millään oo mitään väliä. Sellainen käytös helposti suututtaa muita kännissä olevia jos vaikka kiilaa jonossa, tms. En kuitenkaan muista sitä tapahtumaa juuri ollenkaan niin kuin sanoin vaikka tämä johtui osittain varmaan omasta korkeasta humalatilastani. Sen takia yritän oikeasti välttää alkoholia, se menee useasti itselläni noin. Monien ihmisten egot nousee pintaan entistestään kun on humalassa. Etenkin jos on niin kuin 99% suomalaisista miehistä, jotka juo liian paljon koska on niin heikko itsetunto. Kaverit oli lähtenyt jo himaan kun se tapahtui.
Haluaisin kyllä tutustuu sellaisiin ihmisiin, johon ei liity baarit ja juopottelu. Niitä en valitettavasti juurikaan tunne (ainakaan suomessa). Tai ainakaan sellaisia, joita haluaisin nähdä muutenkin kuin vain tuoppi kädessä tai urheillessa (vaikka jälkimmäinen on ihan ok). Sen takia oon mielummin yksin ja yritän välttää noita tilanteita. Joskus on sitten kuitenkin hauska lähteä ulos. Lauantaina oli tuparit yhdellä vanhalla kaverilla, jonne sain kutsun ja siitä se sitten lähti… Toisaalta tästä oppi taas jotain omasta käyttymisestäni ja alkoholin kulutuksesta (sitä ennen en ollut juonut kuukauteen). Olen oppinut omat juomatavat varmaan ympärillä olevilta ihmisiltä (ja suomen juoma kulttuurilta) nuorempana. Ihminenhän on hyvin pitkälti oman ympäristönsä tulos. Seurakin tekee kaltaiseksi.
Uusi harrastus olisi hyvä ja ajattelin, että noi idän taistelulajit olisivat mielenkiintoisia. Ne ovat monipuolisiä sekä henkisesti, että fyysisesti. Ja ainahan uusissa harrastuksissa tapaa uusia ihmisiä. Aloitan sen heti kun se on taloudellisesti mahdollista.
Opiskelut alkaa vasta 2012 syksyllä (jos pääsee). Ulkomailla opiskelu on noussut niin kalliiksi (jopa englannissa alkaen tammikuu 2012 –> 9000puntaa/lukukausi), että se tuntuu varsin toivottamalta ajatukselta. En oikein halua opiskella suomeksi ja engl. vaihtehdot suomessa on aika rajoitetut. Niin saa nähdä. Huomaan ympärillä miten melkein kaikki kaverit, jotka oon tuntenut lukiosta asti on mennyt opiskelee, ja nyt niillä on joku ammatti, asuu jonkun naisen kanssa ja muutamalla jopa lapsia. Ja that’s it seuraavat 20-30 vuotta. Tiedän 100% varmuudella, että ne ei ole onnellisia. Ja nekin sen tietävät. Pikemminkin apaattisia ja laiskoja. Ei noi opiskelut, ym takaa mitään hyvinvoinnin kannalta. Tärkein, että tekee jotain mistä oikeasti tykkää ja elää niin kuin haluaa elää.
Länsimaiset ihmiset ei voi keskimäärin hyvin. Se on fakta. Ihmiset ei enää edes tiedä mikä hyvinvointi on tai vaadi sitä itseltään tai muilta. Näin ei pitäisi olla. Ihmiset tyytyyvät helposti siihen mitä saavat ja jäävät jumiin mukavuuteen koska pelkäävät, ettei muuten saisi mitään. Se on turvallinen tapa elää. Useasti tällainen mentalitetti johtaa siihen, että jossain vaiheessa ei oo mitään. Itse en halua näin, joka johtuu ehkä siitä, että tiedän pystyväni parempaan – jopa parhaaseen mitä maailmalla on tarjolla. Uskon vahvasti itseeni ja omiin kykyihini ja kapasiteetteihini sekä ihmisenä, että taiteilijana (toki musiikkitaitoni varmasti edesauttaa sitä, että on tämä vahva usko). Tiedän, että ainoa kestävä hyvinvointi on sellainen, joka ei ole sidottuna mihinkään paikkaan, kehenkään ihmisiin, maineeseen tai esineisiin eikä muihin ulkoisiin tekijöihin. Ennen kaikkea suhde itseeni on se kaikista tärkein. Suurin taito on se miten elää omaa elämää ja osana luonnon monimutkaisuutta. En väitä olevani siinä mikään mestari… vielä.
Näen ym. mukautumisen valheelisena ja elämää tukahduttavana. En halua olla vankina jollekin muotille ja elää niin kuin kaikki muut. Haluan tehdä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat ja osallistumalla ihmissuhteisiin, jotka perustuvat rehellisyyteen (eikä esim. alkoholiin). Haluan myös asuu jossain missä oikeasti viihdyn. Enkä siis vain “tyytyä” mihinkään keskinkertaisuuteen sen takia, että asiat nyt vain on näin – niin kuin melkein kaikki muut näyttää tekevän. No thanks. Ilman rehellisyyttä ja aitoutta ei oo mitään arvokkuutta omassa elämässä. Ja joskus on rehellisempää olla rauhassa ja yksin ja kärsivällinen, kunnes tietää mitä tekee ja haluaa tehdä. Mielestäni, jokaisen kannattaisi viettää 20-30ikävuodet takertumatta mihinkään (ihmiseen, ammattiin, paikkaan, tms) eikä missään nimessä hätäisesti sukeltaa johonkin elämäntyyliin vain koska se sattuu olemaan kaikista “helpointa” ja kätevintä.
Kaikista mieluiten asuisin jossain lämpöisessä, syödä enimmäkseen tuoreita hedelmiä/kasviksia, tehdä jotain yksinkertaista duunia (josta saisi tarvittavan elannon), tehdä musiiikkia itselleni (ja muille, jotka siitä tykkäävät). Kaiken kaikkiaan elää yksinkertaista elämää, joka ei olisi sidonnainen tähän kulutus/saavutus pakkomielteiseen kulttuuriin, joka vallitsee länsimaissa (ja kenties joka puolella) tänä päivänä. Nyky populaari kulttuuri on todellisen ja aidon hyvinvoinnin vihollinen. Se on valhe ja se tuhoaa ihmisen suhteen omaan luonnolliseen ympäristöön. Se myös tuhoaa itse luonnon. Tietty sitä kulttuuria voi taistella vastaan myös jos haluaa ja tehdä uravalintoja paremman maailman puolesta eikä vain lähteä karkuun. Se on kanssa yksi vaihtoehto… Ehkä molemmat.
Tämän enemmän ei oo itselläni vastauksia enkä odota, että niitä on kenelläkään muullakaan. Olen itse vastuussa omasta elämästäni niin kuin ovat kaikki muutkin. Käyn myös tällä hetkellä psyk.sairaanhoitajalla muutaman viikon välein. Se on ilmainen. Oon käynyt vasta kerran ja menisin psykoterapeutille jos olis varaa. Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla joku täysin ulkopuolinen ihminen jolle käy puhumassa täysin avoimesti säännöllisesti. Tämä tekisi kaikille hyvää. Asutaan mukamas ‘hyvinvointivaltiossa’ mutta en olisi siitä niin varma… voiko ihmiset hyvin? Omasta mielestäni ei. Todellinen hyvinvointi on sitä, että kaikki voi hyvin. Näin ei todellakaan ole. Jos luulee, että on niin se on aika valheellinen tapa elää.
Muiden asioista ei kannata mielestäni liikkaa huolehtia ellei oikeasti tiedä tarkalleen mistä on kyse. Jos ei tiedä niin kannattaa selvittää ennen kuin vain “olettaa” miten jonkun toisen asiat ovat. Se on turhaa. Tämä synnyttää vain usein negativiisia tunteita ihmisten välilllä. Joko pystyy auttamaan toista ihmistä tai ei (olettaen, että ihminen on edes avun tarpeessa). Toisten liiallinen huoliminen ja sääliminen ja tuomitseminen on tarpeetonta sen jälkeen kun ihminen on siinä iässä, että kykenee itse ottaa ohjat käsiin. Päinvastoin, siitä on haittaa kun nuorilla (ja vanhoilla) ihmisillä on liikaa mukavuuksia ympärillään eikä pääse tai joudu ikinä itse omilleen. Tämä jatkuu monelle usein koko elämän ajan. Jopa silloin kuin ihmisistä saavat omia lapsia. Se sama pakkomielteinen yli-kontrollitarve muista ihmisistä jatkuu ja jatkuu sukupolvesta toiseen. Valitettavasti, harvat ihmiset kypsyvät niin paljon mihin on kapasiteettiä. Monesti ihmisen ns. aikuistuminen tai “sivistys” on oikeastaan vain jälkeenjäämistä kehitykselle ja paikalleen jähmettymistä – mukautumista.
Ainoastaan lapsien, (ja ehkä sairaiden, vanhuksien, päihdeaddiktioiden ja vammaisten) on oltava vanhempiensa/holhoojiensa suojeltavina ja kasvattina. Sen jälkeen on päästettävä kontrolli ellei pyydetä erikseen apua. Tässä on kyse sekä kunnioituksestä, että luottamuksesta siihen, että aikuinen ihminen pystyy kantamaan oman vastuun omasta elämästä ja sitä kautta myös rakentamaan itse-kunnioituksensa/itse-luottamuksensa. (minkä takiakohan niillä 99% suomalaisista miehistä on niin huono itse-tunto?). Melkein kuvottaa kun näen, että ihmiset hankkii lapsia vaikka on itse vielä lapsia huolimatta iästä. Ja sitten ihmetellään miski maailmasta on tullut sellainen kuin on.
Ihmisten täytyy olla vapaita tekemään virheitä ja elämään omaa polkua ja löytämään omat vastaukset elämän pulmiin. Nyky yhteiskunta malli(t), koulu systeemit, lasten kasvatus tyylit ja oikeastaan koko käsitykset ihmissuhteista ja muista elämänvalinnoista ja arvoista ei tue tätä ihmisen yksilöllistä vapautta. Ainakaan siinä määrin missä sen pitäisi. Tähän vaikuttaa myös erittäin suuresti nykyinen orjuuttava raha-markkinatalous systeemi. Olisi aika, että nämä nyky “muotit” ja arvot kyseenalastettaisi täysin.
Tietty rehellisyys itseämme sekä muita kohtaan tarkoittaa myös sitä, että joskus pitää kertoa muille asioita, joita niiden PITÄÄ kuulla sen sijaan mitä HALUAVAT kuulla. Harvoilla on sellaisia ihmisiä elämässään, joilta saa sellaista palautetta (huom. ehdotus em. henk.kohtaisesta terapeutista/neuvojasta jokaiselle). Jos antaa palautetta muille niin sen tulisi aina olla myös rakentavaa ollakseen hyödyksi. Ja tietenkin perustua todellisuuteen eikä epämääräsiin olettamuksiin. Ei kannata valittaa ongelmista joihin ei ole (vielä) ratkaisuja. Niistä keskusteleminen on ihan eri asia.
En halua rakentaa omaa elämää valheiden varaan. Siitä olen varma. Mutta ensiksi pitää olla varma siitä, että lähtökohta on puhdas ja rehellinen, josta tulee siten vahva perusta kaikille muille valinnoille. Se vaatii kärsivällisyyttä, elämänkokemusta, virheitä ja viisautta, jotta oppii elämään oikein tässä maailmassa. Kaikesta huolimatta olen realistinen mutta myös optimisti. Tiedän, että jos ihminen elää moraalisesti oikein niin silloin menestys tulee ennemmin tai myöhemmin jossakin muodossa (ihminen voi menestyä monin eri tavoin).
Rehellisesti sanottuna, en helposti paljasta muille omia todellisia näkemyksiä koska usein a) en näe sille tarvetta ja b) muut ihmiset usein vain tuomitsevat omalla tietämättömyydelään. Mutta en ole aiemmin myös ymmärtänyt “itseäni” tarpeeksi hyvin, jotta osaisin perustella omia valintojani. Tiedän, että omat näkemykseni ovat varsin poikkeavia normista ja siksi helposti tuomittavissa niille, joille ne ovat kenties uusia tai haastavia. On paljon helpompi piiloutua valheisiin ja teeskenellä niin kuin oon tehnyt suurimmaksi osakseen tähän asti. En enää jaksa teeskennellä enkä välittää siitä liiaksi mitä muut ovat mieltä omista valinnoista.
Vaikka väillä saattaa tuntua siltä, että olen hieman “jumissa” niin tiedän myös, että käytännössä voin tehdä ihan mitä vain ja missä vain jos oikeasti haluan. Itselläni ei ainakaan ole mitään kiirettä mihinkään tai minnekään. Jos muilla on niin sille en valitettavasti voi mitään.
Ehkä tää nyt selittää hieman omaa “tilannetta”.
m